Tulosta

Blog

Blog
Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Blog

Haluamme tämän blogin kautta tarjota ideoita ja apua ADHD:n sekä muiden tarkkaavuuden- ja aistitiedon säätelyn ongelmien kanssa kamppaileville lapsille sekä perheille. Pyrimme jakamaan blogissamme sisältöä, joka omasta mielestämme helpottaa erityislasten ja heidän perheidensä arkea sekä koulutyötä. Löydät täältä tietoa sekä vinkkejä perheille, joissa painitaan tarkkaavuushäiriön tai aistitiedon käsittelyn ongelmien kanssa.

Mikäli sinulla on omakohtaista tietoa, jonka uskot hyödyttävän muita ADHD-lasten sekä nuorten perheitä, osallistu ihmeessä keskusteluun. Mikäli sinulla on ideoita blogikirjoituksiksi, niin kerro ihmeessä siitä meille sähköpostitse osoitteeseen info@funsense.fi

Tehdään yhdessä erityislapsille helpompi arki!


1 - 10 / 13 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Koulut alkavat! FunSense tarjoaa seitsemän keinoa, joiden avulla voit tukea lapsen keskittymistä koulutyössä!

1. Liiku

Jos pitäisi valita yksi tapa keskittymis- ja huomiokyvyn lisäämiseksi, se olisi liikkuminen. Kannusta siis lasta liikkumaan - ei ainoastaan harrastuksissa tai vapaa-ajalla, vaan myös hallitusti oppimisen ja opiskelun ohessa. Liike parantaa verenkiertoa ja nostaa luonnollisen mielihyvähormonin endorfiinin määrää lapsen verenkierrossa, mikä taas edesauttaa keskittymistä. Liikettä voidaan hyödyntää myös työskentelyn lomassa niin kotona kuin koululuokassakin; anna lapsen istua pähkinäpallon päällä tai hyödynnä mahalaudan tarjoamaa liikettä keskittymisen tukena. 

 

2. Aikuisen läsnäolo ja huomio kannustavat lasta keskittymään

Keskittyminen on usein tarttuvaa. Näyttämällä hyvää esimerkkiä voimme opettaa lapsille kuinka olla läsnä ja keskittyä meneillään olevaan tehtävään. Vuorovaikutus alkaa jo syntymästä; katsekontaktilla ja ääntelyihin vastaamalla näytämme lapselle esimerkkiä hyvästä vuorovaikutuksesta. Kun haluat lapsen keskittyvän koulutyöhön tai muuhun tehtävään, jätä puhelin sivuun ja osoita, että se mitä teet hänen kanssaan on kaiken huomiosi arvoista.  

 

3. Anna käsille tekemistä 

Käsillä puuhaaminen, erityisesti kun sen yhdistää tietoiseen läsnäoloon, tarjoaa yksinkertaisen keinon lisätä keskittymistä. Esimerkiksi tiskaaminen, leipominen, rakentaminen tai terapiavahalla leikkiminen tarjoavat koululaisen käsille oivaa, keskittymistä edistävää tekemistä. 

 

4. Hyödynnä musiikkia 

Uuden instrumentin opettelulla on lukuisia positiivisia vaikutuksia lapsen keskittymiskykyyn. Syvään hengittäminen, musiikin kuuntelu kuulon herkistäminen ja tehtävään paneutuminen edistävät keskittymistä. Erään tutkimuksen mukaan erityisesti klassisen musiikin kuuntelu lisää oppimiseen ja muistiin liittyvien hermojen toimintaa.

 

5. Herättääkö värinä huomion? 

Useimmat meistä kiinnittävät nopeasti huomion väriseviin esineisiin, kuten puhelimeen tai värisevään leluun. Värinä stimuloi hermosäikeitä ja kiinnittää siten nopeasti huomiomme. Voit hyödyntää väriseviä apuvälineitä saavuttaaksesi omiin oloihinsa vetäytymiseen taipuvaisen lapsen huomion. 

 

6. Hypistely ja pureskelu on sallittu

Pitkään paikoillaan istuminen vaikkapa läksyjen parissa voi aiheuttaa lapsessa levottomuutta. Moni meistä aikuisistakin hypistelee käsissään kynää tai pureskelee huomaamattaan kynänpäätä, hammastikkua tai oljenkortta kun tilanne vaatii keskittymistä. Salli tämä myös lapselle - Fidget-lelujen ja -apuvälineiden avulla voit kääntää lapsen huomion pois häiriötekijöistä, mikä mahdollistaa tehtäviin keskittymisen hieman pidemmäksi aikaa. Fidget -tuotteista on myös apua rauhoittumisessa, mikä osaltaan tukee keskittymistä. Erilaisten purutuotteiden avulla voit mahdollistaa lapselle turvallisen ja sallitun pureskelun

 

7. Tasapaino sekä silmän ja käden koordinaatio ovat avain keskittymiseen

Kuulo- ja tasapainojärjestelmän stimulointi voi lisätä keskittymiskykyämme. Käytä tasapainolautaa, heitä pallo ilmaan, kopittele, jonglööraa huiveilla tai kävele tasapainopalkin päällä haastaaksesi koordinaatiosi ja tehosta näin aivotyöskentelyä.

Kuten kaikki muukin, myös keskittyminen vaatii säännöllistäharjoittelua. Ota monipuolisesti erilaisia harjoitteita osaksi päivittäisiä rutiineja. Sammuta ajoittain elektroniset laitteet, jotka voivat häiritä keskittymistäsi. 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Säilytä rytmi ja struktuuri kesälläkin

Pelottaako alkava koulujen kesäloma ja päivärytmin rikkoutuminen? Kaikki lapset hyötyvät selkeästä ja johdonmukaisesta päivärytmistä ja rakenteesta. Erityislapsilla tämä tarve on usein vielä paljon voimakkaapi. Asioiden ja päivän tapahtumien ennakoitavuus ja tuttu rakenne usein helpottaa arjen sujuvuutta. Joskus selkeä struktuuri saataa olla lapsen ja perheen hyvinvoinnin elinehto.

Sujuvampaa kesälomaa etsimässä

 

Kouluvuoden aikana struktuurin säilyttämien on helpompaa, kun koulupäivät ovat jo luonnostaan melko hyvin ennakoitavia. Lomalla tämä koulun muodostama rakenne katoaa ja erityislapsille tämä ennakoitavuuden puute saattaa aiheuttaa hankaluuksia.

 

Koulun reseptillä kesälomaan rakennetta

 

Siksi myös kesälomalla kannattaa nähdä hieman vaivaa päivärytmin ylläpitämiseksi. Tässä voi käyttää apuna samoja rakennuspalikoita, joiden avulla koulussa struktuuri ja ennakoitavuus rakennetaan. Koulun rakennehan perustuu lukujärjestykseen ja aikayksiköihin. Jo kouluvuoden alussa määritetään mitä koulupäivinä tulee tapahtumaan ja tätä pakettia rytmittää välituntikello. Myös kotiin voi rakentaa helposti vaikkapa tussitaululla päivä- ja viikko-ohjelman myös kesälomalla; tiistaina mennään käymään Korkeasaaressa, keskiviikkona uimarannalle tai sateen sattuessa käydään mummolassa, jne.

 

Timerilla aika haltuun

 

timetimer_pieni

 

Välituntikellon virkaa päivän sisäisen rakenteen jäsentämiseen taas voi käyttää esimerkiksi TimeTimer -ajastinta. Time Timer on varsinkin erityislapselle erittäin hyvin sopiva ajastin, sillä kello on täysin äänetön ja sen avulla lapsen on helppo hahmottaa käytettävissä oleva aika, sillä tämä ajastin näyttää selkeän visuaalisesti käytetyn ja jäljellä olevan ajan. Time Timer -ajastinta voit käyttää esimerkiksi aamutoimien, peliajan, ruutuajan, yms. rytmittämiseen. Tällaisen ajastimen ja päivä/viikko-ohjelman avulla lapsi pystyy paremmin hahmottamaan mitä hänen tulisi tehdä ja mihin mennessä. Yllätyksien vähentyessä vähenevät usein myös jumiutumiset ja kiukkukohtaukset.

 

Meiltä löydät todennäköisesti Suomen edullisimman TimeTImer -ajastimen kesäloman välituntikelloksi. Sujuvampaa ja aurinkoista kesää!

 

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Rakenna oma aistitila

Aistihuoneella tai aistitilalla tarkoitetaan huonetta tai tilaa, jossa pyritään multisensorisella (tai moniaistisella) toiminnalla ja miellyttävien aistikokemusten ja -elämysten kautta saavuttamaan suotuisa vireystila oppimiselle, mielikuvitukselle, tunteille, luovuudelle, itseluottamuksen rakentumiselle, stressin ja paineiden vähentymiselle sekä vuorovaikutukselle.

 

Usein aistihuoneita on rakennettu erityisesti toimintaterapeuttien vastaanottotiloihin tai kuntoutuskeskuksiin, mutta eräänlaisen kevytversion aistitilasta voit tehdä myös itse. Nyt kun kesä on tulossa, niin ajattelimme koota muutamia hyviä vinkkejä oman aistitilan rakentamiseen. Plagioimme tässä nyt törkeästi itseämme, sillä tämän jutun esikuvana on poikani kanssa yhdessä rakentamamme puumaja, josta olemme pikku hiljaa tuunanneet ikioman aistitilan, jossa viihtyvät helposti sekä lapset että aikuiset.

 

Puumaja

 

VAROITUS: Tämä juttu sisältää tuoteasettelua, joista tosin yksikään ei ole oman verkkokauppamme valikoimasta, vaan mainostamme härskisti muiden tuotteita. Poimi seuraavista sopivat ideat ja rakenna oma aistitilasi vaikka kesämökille tai takapihalle. Projektin laajuuden ja monipuolisuuden rajat voit asettaa oman budjettisi (ja tontin rajojen) mukaan.

 

Oman projektimme pohjaksi otimme pihapuihin rakentamamme puumajan, jonka alle laitettiin riippukeinu, joita löytyy edullisesti vaikkapa Motonetista (http://www.motonet.fi/fi/tuote/537523/Riippumatto-200-x-70cm) tai sitten hiukan hienompia versioita esimerkiksi ulkoilukaupoista. Kun keinu on puumajan alla, voi sinne kiivetä rauhoittumaan ja nauttimaan keinun proprioseptiivisesta (=aistipalautetta antava) kompressiovaikutuksesta vaikka sää olisi pikkuisen kehnompikin.

 

IMG_1847

 

Riippukeinun ympärille rakensimme myös tuulensuojaa tarjoavat seinät, joiden toinen puoli toimi mainiosti oman kiipeilyseinän rakentamiseen. Kiipeilyotteita löytyy edullisesti esimerkiksi ToysRUs:n verkkokaupasta (https://www.toysrus.fi/tuote/kiipeilyotteet?id=000000000111927001). Seinästä kannattaa muistaa tehdä seinästä tarpeeksi matala, ettei lapsi pudotessaan pääse loukkaamaan itseään. Tarvittaessa kiipeilypaikan alle voi laittaa vaikka ulkokäyttöön soveltuvia säkkituoleja, jotka toimivat myös rentoutumispaikkana.

 

IMG_1845

 

Puumajan "yläkertaan" viritimme köysi- tai liukuradan, jollaisen löytää esimerkiksi Teknikmagasinet:stä (https://www.teknikmagasinet.fi/tuotevalikoima/lelut-ja-gadgetit/ulkoleikit/koysirata-slackers-zipline-12-m).

 

IMG_1840

 

Lopuksi ripustimme majan alle IKEAsta hankitun pussikeinun (http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/S19809351/), sillä riippukeinun käyttövuoroista ei tahtonut millään syntyä isän ja pojan välillä sopua. Kokonaisuutta voit täydentää vaikkapa trampoliinilla.

 

Lisää ideoita ja tuotteita erityislapsille löydät kaupastamme osoitteesta http://www.funsense.fi

Muista, että leikki on parasta terapiaa!

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Näin käytät painoliiviä "oikein"

Painoliivin käytössä ei ole olemassa yhtä ja ainoaa tieteellisesti todistettua oikeaa käyttötapaa sen suhtaan kuinka kauan liiviä tulisi kerrallaan käyttää tai edes sitä kuinka paljon painoja liivissä tulisi olla. Sen sijaan liivin positiivisesta vaikutuksesta ylivilkkaan lapsen keskittymiskykyyn ja rauhoittumiseen on tieteellistäkin näyttöä. Meiltä kuitenkin usein kysytään: “Kuinka kauan lapsen tulisi käyttää liiviä kerrallaan?” ja “Kuinka paljon painoa liivissä tulisi olla?” tai “Milloin liiviä kannattaa käyttää?"
 
Paineliivi-painoliivi_farkkukankaasta
 
Vaikka näihin kysymyksiin ei löydykään tieteen validoimia selkeärajaisia vastauksia, pyrimme tässä kuitenkin tarjoamaan hiukan suuntaviivoja liivin käyttöön. Usein vastausten hakeminen edellä esitettyihin kysymyksiin kannattaa aloittaa tarkkailemalla lasta. Onko lapsella haasteita tietyntyylisten tehtavien tai toimintojen kanssa? Ovatko tietyt ympäristötekijät selvästi haastavampia kuin toiset? Miten lapsi kayttäytyy ollessaan rauhaton tai millä tavoin keskittymiskyvyn puute ilmenee? Toivomme, että seuraavista suuntaviivoista on apua, kun etsitte yhdessä lapsen kanssa tehokkainta tapaa hyötyä painoliivistä tai muista painotuotteista
 
Yhdistä liivin käyttö tiettyjen toimintojen tai tehtävien kanssa. Voit esimerkiksi käyttää painoliiviä aina tiettyinä aikoina tai tiettyjen tehtävien, kuten vaikkapa kotitehtävien, kokeiden tai lukemisen yhteydessä. Tässä tapauksessa liivi kannattaa pukea päälle juuri ennen kyseisen toiminnan alkamista tai korkeintaan muutamia minuutteja etukäteen. Toiminnan päätyttyä ota liivi pois. Tilannetta ja liivin käyttöä voi tässä tapauksessa ajatella samanlaisena varusteena kuin esimerkiksi esiliinaa kotitaloustunnilla. On kuitenkin hyvä rajoittaa painotuotteen yhtäjaksoinen käyttöaika vaikkapa 30 minuuttiin kerrallaan ja pitää sen jälkeen vähintään yhtä pitkä tauko ennen painotuotteen uudelleen pukemista.
 
Aloita 5%:lla. Vaikka mitään ideaalipainoa ei olekaan olemassa, niin suosittelemme aloittamaan painoliivin käytön 5%:lla käyttäjän omasta ruumiinpainosta. Mikäli lapsi tuntuu kaipaavan lisää painoa, voit lisätä sitä, mutta emme suosittele käyttämään enempää kuin 10% käyttäjän omasta painosta. Painomäärää valittaessa kannattaa myös ottaa huomioon muut mahdolliset terveydelliset tekijät, kuten esimerkiksi lihasdystrofia, jne. Tällaisissa tilanteissa tulee painoliivin käytöstä aina keskustella ensin lääkärin kanssa.
 
Mahdolliset sosiaaliset vaikutukset. Kannattaa miettiä onko liivin käytöllä sosiaalisia vaikutuksia. Onko lapsesi sinut liivin käyttämisen kanssa koulussa tai päiväkodissa.  Kaikki FunSensen painoliivit on suunniteltu niin, että ne näyttävät ja tuntuvat mahdollisimman paljon tavallisilta vaatekappaleilta, mutta silti voi olla hyvä vaihtoehto, jos lapsen luokassa olisi esimerkiksi 2-3 painoliiviä. Tällöin yksittäinen liivin käyttäjä ei erotu niin helposti ryhmässä. Pienemmälle lapselle voi myös sanoa, että liivi on itse asiassa “voimaliivi”, jonka tarkoitus on tehdä lapsesta vahva ja nopea, kuin supersankari. Voit myös vaihdella painoasustetta. Liivin sijasta voi välillä käyttää vaikkapa sylipainoa tai painohuivia.
 
Painotyyny syliin
Anna lapsen valita. Jotta lapsi kokisi painotuotteen käytön mahdollisimman mukavana ja luontevana, voi usein olla hyvä antaa lapsen aktiivisesti osallistua tuotteen valintaan. Kompressiopaidan voi yhdistää vaikkapa painohuppariin, jolloin lapsi saa samanaikaisesti paine- ja painotuotteen tarjoamat hyödyt.
 
Fleece-painohuppari
 
Liivi aina käsillä. Koska samaa painoliiviä voi mainiosti käyttää saman ikäryhmän useampikin lapsi, voi olla hyvä vaihtoehto pitää koulussa tai luokassa aina yhtä painoliiviä valmiina. Näin opettaja voi nopeasti kokeilla olisiko painoliivi hyvä ja toimiva keino rauhoittumiseen ja keskittymiskyvyn lisäämiseen aina, kun luokkaan tulee lapsi, jolla on haasteita tarkkaavuuden ylläpitämisessä. 
 
Painoliivistä saattaa olla todella merkittävä apu joillekin lapsille tai nuorille. Tällainen puettava ja päällä pidettävä lisäpaino antaa rauhoittavaa aistipalautetta koulu- tai työpäivän aikana.
Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

FunSensen info- ja asiakastilaisuudet jatkuvat

Lue koko viesti: FunSensen info- ja asiakastilaisuudet jatkuvat

Viime vuoden infotilaisuutemme olivat sen verran suosittuja, että olemme päättäneet jatkaa samalla linjalla. 

Tervetuloa Pink Vanilla American Bakery:yn (Maariankatu 2, Turku) torstaina 19.1. klo 15-18.  Tämä tilaisuus on suunnattu erityisesti tarkkaavuus- ja aistitiedon käsittelyn haasteita omaavien lasten vanhemmille.

Tilaisuudessa pääset tutustumaan erityislasten arkea helpottaviin apuvälineisiin, kuten paino-, pureskelu- ja hypistelytuotteisiin sekä kuulemaan omakohtaisia kokemuksia ja keinoja, joilla erityislapsen arkea ja kolunkäyntiä voi helpottaa.

Tilaisuuteen osallistujille ilmainen kahvitarjoilu, kun mainitset Pink Vanillan kassalla, että olet osallistumassa FunSensen tilaisuuteen.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Rauhallista joulunaikaa

Lue koko viesti: Rauhallista joulunaikaa

Tonttujen viimeistellessä lahjoja Korvatunturilla ja joulukuusien ilmestyessä koteihin, käännämme kelkat pian kohti valoisampia päiviä ja kirkasta talvea. Ennen kuin päästämme irti tästä antoisasta vuodesta 2016 haluan kuitenkin kertoa hieman FunSensen viimeaikaisista kuulumisista. Verkkokauppamme avautui syyskuussa, ja näiden kuluneiden kuukausien aikana on ollut hienoa jo huomata ihmisten kiinnostus  tuotteitamme kohtaan. On käynyt selväksi, että tarvetta näille on sekä kouluissa että kotona.

Olemme pitäneet syksyn aikana muutamia infotilaisuuksia ympäri Varsinais-Suomea, ja nämä jatkuvat ensi vuonnakin. Otamme mielellämme ehdotuksia vastaan uusien tilaisuuksien ja tapaamisten suhteen. Ottakaa siis rohkeasti yhteyttä, jos teillä on aika- tai paikkatoiveita. Viestiä tuotteistamme ja tilaisuuksistamme saa myös laittaa eteenpäin.

Terveisin,

Rami/FunSense

 

Näin ensimmäisenä joulunaan FunSense tukee lahjoituksellaan Unicefin työtä lasten hyväksi kautta maailman.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kaikille tasapuolinen oikeus oppia

Nyt pahoittelen jo etukäteen, että juttu on pitkä. Mutta toisaalta myös aihe on tärkeä, sillä varhaiskasvatus ja perusopetus on kuntien kiistatta tärkein tehtävä tulevaisuudessa. Sen resurssit ja järjestäminen pitää olla kuntien prioriteettilistalla ensimmäisenä, koska se vaikuttaa kunnan asukkaiden hyvinvointiin niin monella tasolla. Joillekin lapsille erityisopetus pienryhmässä voi olla ainoa toimiva keino, kun taas toiselle saman oirekuvan tai diagnoosin omaavalle se voi olla huonoin mahdollinen tie. Päätös pienryhmään siirrosta ja sen toteuttamistavasta pitäisi aina tehdä todella tiviissä yhteistyössä vanhempien kanssa ja hoitavaa tahoa herkästi kuunnellen, riippumatta siitä millainen tilanne koulussa sitten onkaan.
 
 
Oheinen kirjoitus sattui silmään yhdessä netin vertaisryhmässä (pikkuisen stilisoitu, koska kyseessä on suljettu ryhmä):
 
--
Lähetin sanomalehteen mielipidekirjoituksen (eivät varmaan julkaise): 

Kenen tarpeista tämän kunnan erityisluokkapaikat on määritelty?

Palvelumuotoilun periaatteen mukaisesti pitäisi tuottaa niitä palveluita joille on kysyntää. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että kunnan opetusvirasto tarjoaa vain niitä erityisen opetuksen palveluita joita se tuottaa ja palvelun kohteen pitää muuttua vastaamaan tarjottua palvelua, myös korkeatasoisen autistin.

Mitä tästä seuraa? Jos yhteiskunnan tavoitteena on kasvattaa erityislapsista tulevaisuuden veronmaksajia, välttäen syrjäytymistä joka johtaa yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten nousuun, epäonnistutaan tämän tavoitteen saavuttamisessa täysin.

Voisiko asialle tehdä jotain? Väitän että voisi, ottamalla käyttöön palvelumuotoilun periaatteet yhteiskehittämistä korostaen. Tämä olisi kaikkien etu, ja taloudellisesti kannattavaa kehittämistyötä.
--
 
Kyseessä on keskivertoa suuremman kaupungin erityislapset ja erityisopetus, mutta aihe on relevantti missä tahansa kunnassa ympäri Suomea. Nyt kun tulevaisuudessa varhaiskasvatus ja opetustoimi tulevat olemaan se kuntien tärkein tehtävä, niin kuntien kannattaa tarkkaan miettiä miten ne erityisopetuksensa suunnittelevat ja toteuttavat. Tästä aiheesta on kirjoitettu ties kuinka paljon ja aihe herättää usein aika kiivaita tunteita. Silti yksi asia on kylmä tosiasia: Suomessa erityisluokalle kokonaan tai osittain siirrettyjä on kuutisen prosenttia ikäluokasta. Se on hillitön luku. Itse asiassa taidamme olla kyseisellä saralla Suomessa maailmanmestareita. Aina, kun on jossain asiassa kärkisijalla, kannattaa kysyä itseltään miten siihen on päästy.
 
Kaikki lapset eivät opi samalla tavalla tai samaan tahtiin. Joillakin lapsilla on oppimisvaikeuksia ja toisilla taas olemisen vaikeuksia. Normaaliluokissa tuntuu erityisesti Suomessa tulevan herkästi vastaan resurssipula, kun opetusta pitäisi mukauttaa yksilöiden tarpeet paremmin huomioon ottaviksi. Ilman yksilöityä opetusta ja yksilöityä ohjausta alkaa erityislapsen koulunkäynnin taivaalle muodostua tummia pilviä ja tie erityisluokalle alkaa olla pedattu. Ja mitä sitten seuraa? Monille oppilaalle erityisopetus on paras vaihtoehto ja joillekin oppilaille jopa erityisluokka, mutta millainen erityisluokka? Kuinka monessa kunnassa on erityisluokat eriytetty oppilaiden eriyispiirteiden mukaan? Oma erityisluokka oppimishäiriöistä kärsiville, oma ryhmä tunne-elämän häiriöistä kärsiville, oma erityisryhmä tarkkaavuuden häiriöistä kärsiville? Listaa voisi jatkaa aika pitkään. Entä kuinka monessa kunnassa nämä erityisopetukset voidaan järjestää ilman, että lapsen pitää siirtyä omasta sosiaalisesta ympäristöstään, vaihtaa harrastuksiaan tai mukautua pidempiin koulupäiviin matkojen pidentyessä? Olisi mielenkiintoista tietää. 
 
Otetaan esimerkki. Lapsella on aistiyliherkkyydestä ja tarkkaavuuden säätelyn häiriöstä johtuen vaikeuksia normaalissa luokassa. Pedagogisesti lapsi kulkee täysin viitoitettua tietä, joissakin aineissa jopa loistaa, sillä hänen neurologiset erityispiirteensä vahvistavat tietynlaisten asioiden hahmottamista. Vaikeuksia on pysyä paikallaan ja hiljaa, erityisesti siirtymä- ja ryhmätilanteissa, joissa häiriöitä on paljon. Erityisesti näissä tilanteissa suu käy ja kysymyksiä tulee jatkuvasti. Stressaavissa tilanteissa kysymysten sijaan tulee kirosanoja. Muu luokka häiriintyy ja tie vie kohti erityisluokkaa. Meneekö oikein? 
 
Joku voi sanoa, että menee. Tuollaiset häiriköt pois, jotta tunnolliset lapset saavat edetä ja opiskella rauhassa. Itse olisin sitä mieltä, että metsään mennään ja pahasti. Valitettavan harvassa tuntuvat olevan erityisluokat, joissa sinne sijoitetut kyetään ottamaan vastaan yksilöinä, joille jokaiselle laaditaan heidän erityispiirteensä huomioon ottava ympäristö. Tehostettu ja erityinen tuki ovat kovin usein eskalaation asteita, joissa käytössä on tietyt lisäpalikat, joiden kanssa pelataan ja joihin on tarpeiden mukauduttava. Mutta kun me kaikki olemme yksilöitä ja piirteemme ovat erilaisia. Lapsilla ne vielä muuttuvat jatkuvasti ja hyvinkin nopeasti lapsen kehittyessä ja oppiessa hallitsemaan omia tunteitaan paremmin. Joillekin lapsille erityisluokka on paras ympäristö, mutta resurssien pitäisi muokkautua yksilöllisesti lasten tarpeisiin, eikä päinvastoin.
 
Valitettavan usein ainakin tuntuu siltä, että erityisluokka on helposti se keino, jolla “häiriköt” siivotaan pois kunnon lasten opiskelua häiritsemästä. Ei aina, mutta usein. On totta, että erityisluokissa on pienemmät ryhmäkoot ja mahdollisuus erityiseen tukeen ja  mutta miten mahtaa erityisopetuksesta hyötyä vaikkapa tuo esimerkin oppilas, jos hän joutuu samaan ryhmään kahdeksan muun lapsen kanssa, joilla kaikilla on olemisen ongelmia. Alunperinkin aistiärsykkeiden tulva oli oppilaalle suurin ongelma. Noinkohan tuossa erityisryhmässä on tilanne sen suhteen parempi? Entä lapsen itsetunto, kun hänet on siivottu pois omasta “laumasta”, monesti jopa kymmenien kilometrien päässä omasta kotiympäristöstä?
 
Me ihmiset ja erityisesti lapset opimme usein parhaiten esimerkin voimalla. Eikö olisi kaikkien lasten, niin erityislasten kuin heidän “tavallisten” ikätovereidensa kokonaiskehityksen edun mukaista, että pyrkisimme kaikin keinoin edistämään ja kehittämään keinoja, joiden avulla erityislapset voisivat opiskella integroituina normaaleissa luokissa? Koulun jälkeinen maailma, johon lapsia kasvatuksella ja koulutuksella valmistamme, ei luojan kiitos ole jaettu tietyn muotoisiin ja etiketöityihin karsinoihin. Siellä lapset tulevat kohtaamaan kaikenlaisia kanssaihmisiä. Aloittamalla erilaisuuksien ja erityispiirteiden hyväksymisen normaalina inhimillisenä variaationa mahdollisimman aikaisin meistä saattaisi tulla jopa suvaitsevampia ihan vahingossa.
 
Voisimme aloittaa vaikkapa ohjaamalla erityisopetuksen resursseja normaaliopetuksen puolelle, jolloin olisi mahdollista toteuttaa enemmän erityisopetusta esimerkiksi pienryhmissä tavallisissa kouluissa niin, että ryhmissä olisi yhdisteltynä erityisopetuksen ja tavallisen opetuksen oppilaita. Opetuksen ryhmäkokojakin saataisiin tällä tavoin ainakin “aaltoliikkeeseen”, mistä ei varmastikaan olisi sen enempää oppilaille kuin opettajillekaan haittaa. Tai voisimme pohtia luokka-avustajien määrän kasvattamista ja panostaa heidän koulutukseensa. Nykyisellään koulunkäyntiohjaaja taitaa olla koko opetustoimen heikoimmin palkattu toimi, mikä tuntuu tehtävän tärkeyden ja vaativuuden huomioon ottaen aika nurinkuriselta. Benjamin Franklin sanoi joskus (vapaasti käännettynä): “Epäonnistumalla valmistautumisessa valmistaudut epäonnistumaan”. Nykyisellään valmistautumisemme voisi olla aika paljon paremmalla mallilla. Timo Parvelaa lainaten: "Opetuksesta säästäminen on vähän kuin ostaisi kolmipyöräisen auton. On se halvempi, mutta ei sillä kovin pitkälle pääse." 
Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Julkinen raivari, mikä avuksi?

Raivari, itkupotku, kilari. Nimiä on monia, mutta kaikkia yhdistää sama asia. Vanhemman kylmä hiki ja avuttomuuden tunne. Raivokohtaukset kuuluvat kuitenkin jokaisen lapsen kehittymiseen jossakin vaiheessa ja aistitiedon käsittelyn häiriöistä kärsivillä lapsilla niitä tapahtuu lähes väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Ja kun sellainen sattuu, ei kyseessä ole kenenkään kannalta kiva päivä. Lapsen raivokohtauksen hallitseminen on aina vaikeaa. Jos paikka on vielä julkinen ja kiukku tavanomaista kovempi, voi tilanne olla painajaismainen. Lasten kasvaessa he usein oppivat itse säätelemään tunnetilojansa, mutta erityislapsilla tilanne voi olla jopa päinvastainen. Isomman lapsen äärimmäisiä tunnereaktioita voi olla hankalampi hallita ja ne voivat olla vieläkin nolostuttavampia, erityisesti silloin kun sivustakatsojat eivät tiedä tai ymmärrä lapsesti erityispiirteitä.

Usein erityislasten kiukkukohtaus saattaa johtua siitä, että lapsi joutuu vieraassa sosiaalisessa ympäristössä liian suuren tai äkkinäisen aistikuormituksen kohteeksi. Tällöin puhutaan symptomaattisesta tai ahdistusperäisestä kohtauksesta. Tässä muutamia käytännön vinkkejä, joita voi kokeilla, jos lapsesi on joskus ottanut julkiset pultit:

Ennakoi ja kommunikoi. Anna lapsellesi riittävästi aikaa varautua uuteen tilanteeseen, kun odotat vaikkapa vieraita tai olet itse menossa vierailulle jonnekin. Visuaalisesta ajastimesta saattaa olla lapselle apua tilanteen lähestymisen hahmottamisessa. Samaten tunnetilan ilmaisun apuvälineistä kuten tunnekorteista tai yksinkertaisesta, itse tehdystä “tunneliikennevaloista” voi olla hyötyä. Lapselle kannattaa myös kertoa miksi tuttavien ja ystävien kanssa on mukava ja hyvä viettää aikaa. Muista olla johdonmukainen, kun puhut lapselle. Rohkaise myös lastasi keskustelemaan ajatuksistaan ja huolenaiheistaan ja muista kuunnella häntä ennakkoluulottomasti. Et välttämättä pysty “korjaamaan” asioita, jotka häntä huolestuttavat, mutta voit antaa selkeän signaalin, että hänen huolensa on sinulle oikeasti tärkeä asia ja osoittamalla aitoa empatiaa olet hänen puolellaan.

Aistitoimintaa. Voi olla hyvä idea tarjota lapsellesi voimakasta aistipalautetta tarjoavaa aktiviteettia juuri ennen vieraiden saapumista (tai vierasta, pelottavaa tilannetta). Tämä toiminta voi olla esimerkiksi keinumista, hyppimistä vaikkapa trampoliinilla tai muuta raskasta ponnistelua vaativaa liikuntaa, mistä lapsesi pitää. Joillekin lapsille käsillä tekeminen tai piirtäminen ja askartelu voi myös toimia rauhoittavana tekijänä. Mikäli käytössäsi on aistihuone tai siihen rinnastettava tila, voit käyttää sitä hyväksesi tässä kohtaa. Joskus pelkkien fyysisten kotiaskareiden tekeminen saattaa olla ratkaisu. Lapsen voi ottaa mukaan valmisteluihin vaikkapa pyytämällä häntä kattamaan pöydän tai tiskaamaan. Tällöin hän osallistuu toimintaan ilman, että hänen pitää istua paikallaan ja "osallistua" keskusteluun.

Sähkökatko. Viihdevempaimet ovat varsinkin erityislapselle energiasyöppöjä. Siksi kaikki pelit ja muut vastaavat laitteet on hyvä laittaa pois hyvissä ajoin ennen kuin lapsen odotetaan olevan valmis vaativaan sosiaaliseen tilanteeseen. Voit vaikkapa kuvitella itsesi tilanteeseen, jossa joutuisit jättämään kesken suosikkielokuvasi katsomisen jännittävimmässä kohdassa keskustellaksesi vieraiden ihmisten kanssa asiasta, joka ei välttämättä kiinnosta sinua erityisesti. Mitenköhän hyvin mahtaisit itse selvitä tilanteesta? Erityislapselle siirtyminen “nollat taulussa” -tilanteesta keskittyneeseen tilaan on vielä haastavampaa, joten muista valmistella lastasi tulevaan tilanteeseen vaikkapa laittamalla pelit ja elokuvat pois ajoissa ja lukemalla hänelle jotain lapsille tarkoitettua kirjaa, joka käsittelee vieraanvaraisuutta ennen kuin vieraat tulevat.

Sosiaaliset säännöt ja odotukset. Tee lapsellesi selväksi, että hän voi hyvin pystyellä lähelläsi, kun vieraat saapuvat tai kun menette kylään. Muista myös sanoa, että jos hänestä jossain vaiheessa tuntuu siltä, että hän haluaa lähteä kulkemaan ja touhuamaan omin päin, niin sekin sopii. Muista opetella jo etukäteen lapsesi kanssa miten vieraille esittäytymistä. Vaikka lapsesi ei olisi kovin puhelias, niin opeta häntä vaikkapa sanomaan ihmisille päivää ja kertomaan oma nimensä. Sen lisäksi, että esittäytyminen kuuluu hyviin tapoihin, niin lapsi joka osaa esitellä itsensä kohteliaasti tietää aina miten toimia tilanteessa, jossa on mukana uusia ihmisiä. Sitäpaitsi, lapsi joka osaa kohteliaat käytöstavat, sulattaa vastustamattomasti aikuisten sydämet. Silloin mahdollisista tulevista haastavista tilanteista on huomattavasti helpompi selvitä.

Puuhaa aisteille. Mikäli tiedät, että lapsellesi on hyötyä siitä, että hänellä on jännittävissä tilanteissa jotain puuhaa käsilleen, tai että hän hyötyy vaikkapa halauksesta jännittävässä tilanteessa niin varmista, että lapsellasi on sopiva näpertelylelu tai painoliivi saatavilla. Voitte vaikka yhdessä lapsen kanssa valita hänen mielestään sopivimmat jo valmiiksi. Tarjoamalla lapsellesi aktiivisesti keinoja säädellä omia tunnetilojaan annat hänelle mahdollisuuden kestää tavallisesta poikkeavaa sosiaalista ympäristöä kauemmin. Ennen kaikkea annat hänelle mahdollisuuden itse oppia keinoja, joilla säädellä omia tunnereaktioitaan.

Palkitse ja palaudu. Muista jutella lapsesi kanssa, kun vieraat lähtevät tai kun lähdette itse kylästä kotimatkalle. Kysele miten lapsesi koki tapahtuneen. Sattuiko jotain mikä oli lapsesi mielestä hassua? Oliko joku erityisen kovaääninen tai käytökseltään “hassu”? Tilanteita ei välttämättä tarvitse purkaa kovin syvällisesti, mutta on silti hyvä antaa lapselle mahdollisuus palautua ja kertoa miltä hänestä tuntui. Samalla hänellä on mahdollisuus kokea onnistumista, joka taas toimii hyvänä apuna tulevaisuudessa, kun lapsesi joutuu samanlaiseen tilanteeseen. Mikäli kaikki meni hienosti, niin lapsesi voi jatkossa palata tähän hyvään kokemukseen ja vakuuttaa itselleen, että hän pystyy selviämään uudenlaisista sosiaalisista tilanteista. Mikäli hän taas koki jotain haastavaksi, niin ei välttämättä kannata keskittyä ruotimaan negatiivisia kokemuksia, vaan etsiä joku tilanne, mikä sujui hienosti ja jutella siitä. Liioittelu ei ole hyväksi, mutta kannattaa aina keskittyä positiivisiin kokemuksiin ja pysriä vahvistamaan niitä lapsen mielikuvissa. Näin hän saa hyviä rakennuspalikoita, joiden avulla hän hiljalleen pystyy rakentamaan itselleen vahvempaa minäkuvaa ja uskoa siihen, että haasteista huolimatta hän selviää ja on vahva ihminen.

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Ratkaisukeskeisiä malleja lapsen koulunkäynnin helpottamiseksi

FunSense järjesti Lemun kirjastolla infotilaisuuden, jossa toimintaterapeutti Hanna Huhtala Terapia Taikamatosta esitteli ratkaisukeskeisiä keinoja lasten tarkkaavuuden kehittämiseen. Lisäksi Rami Käkönen FunSenselta kertoi omista kokemuksistaan erityislapsen vanhempana. Samalla käytiin läpi joitakin apuvälineitä lasten koulunkäynnin helpottamiseksi.

DSC_0911 DSC_0902

 

Tilaisuus oli melkoinen menestys ja tupa oli ääriään myöten täynnä. Toivottavasti paikalla olleet lähtivät tilaisuudesta mukanaan käytännön keinoja, joita voi kotona hyödyntää.:)

Kokemus oli niin mainio, että päätimme samantien jo uudesta infotilaisuudesta 18.11. Turun Leikkilässä. Tervetuloa mukaan!

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

"Mä olen ihan tyhmä!" - Miten ulos negatiivisestä kierteestä

“Mä olen ihan tyhmä,” mutisee lapsesi keittiön pöydän ääressä läksyjä tehdessään ja alkaa hakata nyrkillä pöytää. Läksyjen kanssa on hankalaa, kirjoittamiseen menee hurjasti aikaa ja kumia kuluu, kun kirjaimet eivät tahdo pysyä viivojen sisällä eikä jälki näytä hänen mielestään hyvältä.
 
“Et sinä tyhmä ole”, yrität vakuutella rauhoittavasti.
 
Paperi rypistyy ruttuun ja lapsi huutaa: “Kyllä olen. Ihan tyhmä ja kaikkein huonoin!”
 
Tekee itsekin mieli luovuttaa.
 
Onko lapsi vain ylidramaattinen vai ajatteleeko hän ihan oikeasti olevansa maailman huonoin?
 
MITEN REAGOIDA JA VASTATA KIELTEISEEN OMAKUVAAN?
 
Kun lapsi puhuu itsestään kielteisesti ja väheksyvästi, oma automaattinen reaktiosi on luultavasti pyrkiä katkaisemaan se ja vakuutella lapsellesi, että hän on väärässä. Tai sanoa, että hän vain kuvittelee tai liioittelee.
 
Valitettavasti lapsesi kuitenkin sanoo sen mitä sillä hetkellä oikeasti tuntee. Heistä ei tunnu siltä, että he ovat “taitavia” tai “ihania”. Päinvastoin. Omasta mielestään he ovat tuollaisessa tilanteessa “idiootteja”, “tyhmiä” tai “maailman huonoimpia”, eivätkä he ole kovin valmiita uskomaan päinvastaisia vakuutteluitasi.
 
Sen sijaan, että yrittäisin oikaista heidän ajatteluaan, kokeile seuraavilla konsteilla vaikuttaa niihin tekijöihin, joiden ansiosta lapsesi kokee huonommuutta ja kurjaa oloa.
 
Osoita empatiaa: Asetu lapsen asemaan ja yritä nähdä mistä syystä hän kokee niin syvää turhautumista. “Kirjoitusläksyt voi kyllä olla tosi hankalia, vai mitä?” tai “Oho, kylläpä sinua näköjään harmittaa!” Tai jos et oikein tahdo keksiä sanottavaa, niin pelkkä “Pidetäänkö pikku paussi? tai “Tuletko hetkeksi kainaloon?” voi olla hyvä vaihtoehto.
 
Osoita kiinnostusta:  Joillakin lapsilla voi olla todella vaikea sanoittaa tunteitaan. Kun käsittelette ja juttelette tilanteesta yhdessä, heille voi paremmin valjeta, mikä tilanteessa heitä oikeastaan harmittaa.  “Mikäköhän juuri tässä tehtävässä on niin ärsyttävää.” tai “Onko kaikki tehtävät ärsyttäviä vai pelkästään tämä?”
 
Tee uusi käsikirjoitus: Kun olette käyneet tilanteen yhdessä läpi, voitte kimpassa miettiä uusia tapoja turhautumista, kun vastaan tulee samanlainen tilanne. Voitte esimerkiksi sopia, että lapsesi sanoo “Teen ihan sikapaljon töitä kirjoittamisen kanssa” sen sijaan, että hän sanoo: “Kirjoittaminen on tosi vaikeaa ja mä olen ihan tyhmä”, tai vaikka että: “Äiti, tää tehtävä on tosi tuskastuttava.”
 
Ratkokaa pulmat yhteistyönä: Joskus voi olla houkuttelevaa ehdottaa yksinkertaisesti oikeaa ratkaisua lapsen koulutehtäviin, mutta koeta vastustaa houkutusta. Kokeilkaa sen sijaan harjoitella työskentelyä yhdessä, koska aina pulmiin ei ole helppoa tai yksittäistä ratkaisua. Joskus oikea vastaus ja ratkaisu voi olla yksinkertaisesti se, että pitää jatkaa harjoittelua työskennellä päämäärän saavuttamiseksi.
 
Haasta tunteet ja vaistomaiset reaktiot niihin: Tunteet tulevat ja menevät, mutta ne eivät määritä sitä keitä me olemme. Lapsestasi saattaa joskus TUNTUA ei-rakastetulta, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi totta. Asiat saattavat olla vaikeita tai hankalia, mutta se ei tarkoita sitä, että olisimme tyhmiä. Juttele lapsesi kanssa niistä kerroista, jolloin lapsesi on selvinnyt hankalasta tilanteesta ja on tuntenut itsensä ylpeäksi. Kannattaa kuitenkin pitää keskustelut lyhyinä. Älä yritä käydä liikaa läpi kerrallaan.
 
Lopulta suurin haasteesi voi olla lapsen haluttomuus ottaa vastaan positiivisia kommentteja. Vaikka haluat olla lapsen tukena, ei se aina ole helppoa, jos lapsen ajatusmalli on negatiivinen. Tällöin positiivisten kommenttien vastaanottaminen voi olla vaikeaa. Niinpä kannattaa varautua vastustukseen.
 
MITÄ MUUTA VOIT TEHDÄ?
 
Luo lapselle edellä olevien vinkkien avulla kannustava ja positiivinen ympäristö ja ilmapiiri, jotka auttavat turhautumisen kestämisessä. Muista sen lisäksi seuraavat:
Kehu usein
Keskity positiiviseen ja pyri ohittamaan negatiivinen
Arvosta sinnikkyyttä
Opeta keinoja pettymiksen selättämiseen
Muista hakea apua aina, jos lapsi satuttaa itseään tai puhuu itsetuhoisesti.
Lue koko viesti
1 - 10 / 13 tuloksesta

Klarna Checkout
kauppiaan tiedot